Köynnös kasvoi huvimajaan

Ei haittaa räntä ja rakeet.

Kevät toi jo tullessaan meille ikiköynnöksen.

Clematis Cycklorusticus pearlensis – köynnös lähempää. Tähän alle istutin myös oikean Clematis Picotee -kärhön.

Materiaaleina on käytetty harjaterästä, polkupyörän vanhoja hammastattaita ja jarrulevyä sekä lasihelmiä, joista osa on omaa tuotantoa.

Huvimaja 11.5.2020

Huvimaja 15.5.2020

Huvimajassa kasvaa nyt siis kolme oikeaa kärhöä ja yksi rautainen. Clematis Little Mermaid, jonka menestymistä seuraan mielenkiinnolla, kasvaa tällä erää padassa. Tarkoitus olisi laittaa se syksyllä maahan, jos se sopii kivasti Syyshortensian, Ville de lyonin ja Picoteen värikimaraan.

Huvimajassa tarkat lukijat saattavat huomata myös rinkuloita. Osa on vanhoista kärrynpyöristä, ja osa Markuksen lattaraudasta taiteilemia.

Reetta

Mallityö ’Unikko’

Kesällä 2017 Tanskassa näimme paljon unikoita. Ajatus herkästä unikosta lasityön aiheena jalostui ja toteutin sen viimein keväällä 2018 opetustyön ohessa.

Tarkoitukseni oli näyttää oppilaille pienen työn kautta eri lasitekniikoiden madollisuuksia, eri lasinsulatusohjelmien eroavaisuuksia, työstövaiheita jne. Ja tämä oli tulos.

Kiitoskukat oppilaille.

Unikoissa on käytetty eri lasinsulatustekniikoita ja ohjelmia sekä lyijylasityö-, kuparifolio-, lasimosaiikki- ja hiekkapuhallus-tekniikoita.

Reetta

Kuoromatkalla Ranskassa

Olin kuoromatkalla Ranskassa.

Laulamisen, hyvän matkaseuran ja ruuan lisäksi pääsimme nauttimaan isäntäkuoromme vieraanvaraisuudesta, keskiaikaisesta arkkitehtuurista ja Pariisin hulinasta.

Tässä muutamia valikoituja otoksia matkalta. Klikkaamalla kuvaa, näet myös yksityiskohdat!

Tours de La Rochelle, France

Vanhoja leluja Airvault’n etnografisessa museossa.

Toinen konserttipaikkamme.

Lisää kuvia hienosta kirkosta: Collégiale of Saint Marc la Lande.

Château de Chambord.

Galeries Lafayette, Pariisi. Jättimäisen ostoskeskuksen hieno lasikupoli.

Passage Jouffroy, Pariisi. Kaunis vanha pasaasi, jossa on kaksi ihanaa nukkekotikauppaa ja mahtava konditoriakahvila. Sisäänkäynti 12, bd Montmarte (metropysäkki Richeliu-Drout tai Grands-Boulevards). Suosittelen!

Notre Dame. Vain 14 metrin halkaisija on kuulemma tuolla isolla pyöreällä lasityöllä.

Tuliaiset :). Viinipullot ja aterimet ostin Joyffroy-pasaasin päädystä pikavauhdilla. Pullonavaajat ovat Euro Mini’s tuotteita myös pasaasista, tosin vanhemmasta ja kuuluisammasta Pain D’epices -nukkekotikaupasta.

TeSa -haastoi vastaamaan seuraaviin kysymyksiin aikoja sitten. Markukselta en edes kysy, vaan vastaan itse :D. Tällä kertaa en ehdi laittamaan haastetta eteenpäin, mutta sen voi poimia mukaansa, jos haluaa.

Vastausten myötä, hauskaa alkanutta viikkoa.

Reetta

1. Paras vuodenaika? En pysty valitsemaan. Jokaisessa on puolensa.
2. Mitä mieleesi tulee sanoista kaisla, hamppu ja pellava? Aurinkoinen kesäpäivä.
3. Paras blogi? En pysty valitsemaan.
4. Tarpeellisin käsityösi? Vasta tekeillä.
5. Parasta elämässäsi tällä hetkellä? Rakkaat ihmiset ja kahvitauon mahdollisuus.
6. Onko sinulla keskeneräisiä käsitöitä? Muutama ;).
7. Mikä on seuraava käsityö, jonka aiot tehdä? Jokin virkkuu.
8. Sinipellavainen -blogin paras postaus? En ole lukenut.
9. Oletko kutonut kangaspuilla? Jos olet, mitä teit? Olen, joskus 16 vuotta sitten. Tein pellavaisen vinon liinan.
10. Nimeä kaksi parasta väriä. Vihreä ja oranssi
11. Oletko koskaan käynyt LAURAN KAUPASSA? En.

Joulujuttuja

Hei vaan kaikki blogimme lukijat. Kiitos kommenteistanne ja mukavaa joulun odotusta.

Viime postauksesta onkin aikaa. Kaivoin joulukoristeet kyllä esille jo ensimmäisenä adventtina, mutta ne ovat vasta hiljattain löytäneet omille paikoilleen.

^Bullseyen lasista tehdyssä sulatustyössä poro ja pukki ovat jo lähteneet liikkeelle. Työ on Markuksen viime joulukuun aikaansaannos. Nyt se koristaa keittiön ikkunaa.

^Kuparifoliotekniikalla toteutettu lasilyhty on minun tekemäni, 2000-luvun alkupuolelta. Oranssi lasi on aitoantiikkia, jota on hiekkapuhallettu molemmin puolin.

Pienet jouluaskartelut ja askareet ovat siitä mukavia, että ne suuntaavat täysin ajatukset kouluhommista tai muista töistä pois. Pieni puuhastelu on aina ollut mielestäni rentouttavaa, suuremmalla saa aikaan vaan stressiä.

Kokeilimme taannoin, kuinka suklaasta tehdään konvehteja. Tämän näköisiä niistä tuli. Makua parannellaan ehkä entuudestaan sitten seuraavassa kokeiluerässä… sitten joskus. Tarkoitus olisi vielä kokeilla toffeen tekemistä. Saa nähdä kuinka käy.

Tänä vuonna leikin myös kuumaliimapistoolin ja käärepaperimakeisten kanssa olohuoneen lattialla. (Kyllä, Äiti, suojasin lattian sanomalehdillä.) Tässä tulos ja toinenkin:

Makoisaa toista adventtia!

Reetta

Salmiakkia ikkunassa

Pääsimme kerrankin lähtemään jo reissuun perjantaina, sillä pyhäinpäivä takasi töistä vapaan lauantain.

Me pakkasimme reput ja vihdoin valmistuneen lasityön laina-autoon ja suuntasimme kohti synnyinseutuani. Olisittepa olleet näkemässä, kun karavaanimme kulki moottoritietä!

Lasityö alustoineen oli ängetty apukuskin paikalta tavaratilaan saakka -ja me istuimme autossa peräkanaa. Pääasia taisi kuitenkin olla se, että työ saatiin ehjänä perille.

Viikonloppu meni mukavasti kun ehdimme näkemään isoveljeni perheen ja pikkuveljieni lisäksi myös aina niin ihanat kummini ja vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa.

Veljeni oli veistellyt näin hienon kurpitsan.Talitintti tosin piti enemmän sen mausta kuin näöstä.

Viikonloppuun mahtui lasityön asennuksen lisäksi menoa ja meinikiä, kummitusjuttuja kuusivuotiaan mielikuvituksella höystettynä, kummitytön keimailua sekä hyviä yöunia. Yksi mukavimmista hetkistä oli  kuitenkin se kun saimme lasityötä sovitettua ensimmäistä kertaa paikalleen ikkunaan. Olin niin tyytyväinen sekä malliin että lasivalintoihin. (Onneksi olivat lasityön saajatkin.) Työ sopii paikalleen kuin nakutettu.

Se sopii myös muuten talossa vallitsevaan tyyliin. Veljeni hoiti varsinaisen kiinnityksen kirkkaalla silikonilla ja muutamalla apunaulalla.  Sain olla työnjohtajana.

Tässä se nyt sitten on. Lahja vihdoin valmiina ja paikoillaan. Työ peittää juuri sopivasti näkymää siten, että pimeänä aikana sisävalojen palaessa sisälle ei näy täysin esteettömästi.

Yksi projekti lopussa, ihmeellisen paljon tilaa taas keittiössä.

Reetta

Syyssiivousta ja hämärähyssyä

Tänään parvekkeemme sai ylleen talviasun. Kesäkukat hävisivät bioon ja parvekkeelle ilmestyi kuin tyhjästä taas liuta kynttilöitä. No, pitäähän se maastonvihreä ei-niin-esteettinen suojapressu jollain peittää.

Nämä kuplia täynnä olevat ”kynttilälyhdyt” ovat kouluaikaisia lasinpuhalluskurssin tuotoksia, jotka kaivan talveksi aina esille. Olen jotenkin oppinut sietämään sen, että ne eivät ole muodoltaan täydellisen symmetrisiä, vaan käsityön jälki näkyy selkeästi.Muistaakseni nuo kuplat saatiin aikaiseksi kastamalla keskeneräinen tuotos soodaveteen ja sitten ottamalla taas sen päälle uusi kerros lisää lasia. Hauskaa puuhaa (ja kuumaa) tuo lasinpuhallus oli. Kaikki kunnia vaan lasinpuhaltajille. On aika rankka ja vaativa ammatti. Ei oo helppoa, ei.

Markuksen peruja oleva pirtinpöytä sai siis jäädä tänäkin vuonna nukkumaan talviunta parvekkeelle suojapressun alle. Eipä se muualle mahtuisikaan.

Sen päälle sain väsättyä sypresseistä ja koristekaalista aika kivan asetelman.

Vanha ikkunanpoka parvekkeen nurkassa odottaa lasityötä. Ihanat tikkaat saivat myös uuden lyhdyn -salsapurkista ja rautalangasta.

Kyllä nyt kelpaa syventyä syksyn opintoihin ja käpertyä kirjan kanssa sohvan nurkkaan. Muut projektit saavat hetkeksi jäädä.

Energistä syksyä,

Reetta

Lahja, joka ei mahtunut pakettiin.

Neljä ja puoli vuotta sitten lupasin tehdä lyijykiskotyön veljelleni ja hänen vaimolleen häälahjaksi.

Noin kolme vuotta sitten aloin sitä suunnittelemaan, kun he alkoivat rakentaa omakotitaloa. Teen siis kiinteän lyijylasityön eteisen ikkunaan oven viereen heidän toivomustensa mukaisesti.

Heidän talonsa on valmistunut, lahjani ei.

Vielä.

Tässä kuitenkin muutamia kuvallisia todisteita siitä, että lahja on todellakin tekeillä.

^Leikkaaminen tapahtui keittiön pöydällä. Tässä kuvassa tosin vasta piirretään viivoja lasiin tussilla.

^Palojen oikean koon varmistaminen oli parasta tehdä olkkarissa, missä oli siihen hieman enemmän tilaa. Kuva on otettu 21.12.2009.

^Tässä työ jälleen keittiön puolella koottuna. Pituutta työllä on 197cm ja leveyttä 35,4cm. Kuva on otettu 21.7.2010.

Sitten pitäisi vielä painella risteyskohdat, tinata ne ja kitata työ, kääntää ja tehdä sama toisin päin. Sen jälkeen onkin enää ohjelmassa putsaus, ja ehkä se hankalin vaihe eli kuljetus, kun meillä ei ole enää autoa.

Työ on muuten tehty kokonaisuudessaan (lukuun ottamatta salmiakin muotoisia fasetteja) kirkkaasta koneantiikista, Schott Desag’n 0189 -lasista, mutta valkoisena näkyvät palaset ovat toiselta puolelta hiekkapuhallettuja. Kiskoina H6, H8 ja teräsvahvisteinen H8.

Laitan sitten kuvan lyijyiskotyöstä, kun työ on asennettuna ja paikoillaan, jos vaan saan siihen luvan asianomaisilta.

Hauskaa viikonloppua toivottelee

Reetta

Hyvää juhannusta!

Minunkin puolestani tervetuloa seuraamaan meidän käsityö/muitakin projekteja. Oma pidempiaikainen projektini (ei voi vielä kutsua ikuisuusprojektiksi) on ollut tekeillä vasta vajaan vuoden, lasinen shakkipeli.

Valkoisten armeijan lasit leikattu

Tällä hetkellä olen leikannut, hionut ja folioinut valkoisten (tässätapauksessa läpinäkyvien) armeijan osat ja saanut shakkilaudan ruudut leikattua ja aseteltua pohjalasin päälle.

Sotilaan hahmottelua. helmi tuohon vielä lisätään päälle

Shakkiruutujen lisäksi laudan kahdelle sivulle tulevat kirjaimet ja numerot ruutujen koordinaatteja kertomaan. Seuraavana vaiheena tuossa projektissa on kolvailla valkoisten armeija läjään ja tehdä shakkilauta valmiiksi sulatusta varten reunustamalla taistelualue noilla pienillä lasikuutioilla (no ei nyt ihan kuutioita, hirveästi en noita muotovirheitä korjaile, tuleepahan ittetehryn näköne) ja lisäämällä reunoille mosaiikin sekaan numerot ja kirjaimet.

Shakkiruutujen latomista

Vielä ei ole mitään käsitystä miten nuo pienet lasinpalaset käyttäytyvät pohjalasin reunalla kun saan laudan uuniin, mutta sittenpähän sen näkee, ja onneksi on tuo ammattilainen kotona neuvomassa.

Mosaiikkipihdit ja pieniä lasikuutioita ruutuja reunustamaan

Hahmottelua ja ihmettelyä

– Markus